fbpx

 

Viikon kulttuuripersoonamme on Katja Sutela, musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori Oulun yliopistossa. Limingassa asuva Katja toimii myös post doc-tutkijana Koneen säätiön rahoittamassa tiedettä ja taidetta yhdistelevässä tutkimushankkeessa, joka tutkii kuurojen viitottua muistitietotutkimusta. Kyseisen hankkeen tutkimuksessaan hän tarkastelee kuurojen kokemuksia musiikkikasvatuksesta sekä äänestä ilmiönä. Katja toivoo, että tutkimuksen kautta saamme lisää tietoa äänestä moniaistisena ilmiönä ja sitä kautta voidaan kehittää musiikkikasvatuksen pedagogisia käytäntöjä inklusiivisempaan suuntaan. Katja myös laulaja-lauluntekijä, joka tekee omaa musiikkia ja esiintyy epäsäännöllisen säännöllisesti. Katjan musisointia ja ajatuksia voi kuulla esimerkiksi 10.10. Taustatarinaklubilla Oulun vanhassa pappilassa.

 

Oulu, yhdessä 32:n muun pohjoisen kunnan kanssa, on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki! Miltä nyt tuntuu, Katja?

No olihan se ihan käsittämättömän hieno juttu – olen todella iloinen ja innostunut tästä mahdollisuudesta olla mukana kehittämässä Oulua ja Oulun seutua kulttuurisesti moninaisempaan suuntaan. Itse asun Limingassa, joten toivon tämän hankkeen säteilevän positiivista hyrinää myös Oulun ympäristökuntiin. Limingassa on jo paljon hyvää, minkä päälle voidaan ryhtyä rakentamaan monipuolisempaa tarjontaa laajasti kulttuurin ja taiteen kentällä.

 

Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?

Haluaisin nähdä, että se tuo tullessaan sen, että me tunnistetaan ja tunnustetaan monenlaisia tapoja tietää, taitaa ja osallistua taiteeseen ja kulttuuriin. Ei vain jo vakiintuneiden kulttuuri-ja taidemuotojen kautta vaan myös uusien, innovatiivisten tapojen kautta hahmottaa maailmaa. Lisäksi toivon, että sen myötä luonnon, ihmisen ja koko elämän moninaisuus tulisi entistä enemmän näkyväksi myös kulttuurin kentällä.

Kulttuuri-ilmastonmuutos tuo mahdollisuuden taiteen avulla käsitellä myös muuttuvaa pohjoista luontoa ja siihen liittyviä tunteita, ehkä pelkojakin. Jospa se auttaisi meitä näkemään itsemme ja luonnon haavoittuvuuden ja olemassaolomme kytkeytymisen toisiimme. Me tarvitsemme kaikki toisiamme ja toivon kulttuuripääkaupunkihankkeen mahdollistavan taiteeseen osallistumista myös niille, joille se ei ole aiemmin ollut mahdollista, syystä tai toisesta.

 

Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?

Koen, että Oulu tarvitsi tätä kulttuuripääkaupunkihanketta kovasti, enemmän kuin muut. Paljon on ilmassa sellaista lamaannusta korona-ajan poikkeustilan aiheuttamien rajoitusten jälkeen. Ihmiset tarvitsevat iloa ja toivoa, yhdessä olemista, yhteen hiileen puhaltamista ja kohtaamisia taiteen äärellä. Toivon, että kulttuuripääkaupungin mukanaan tuomat erilaiset tapahtumat ja yhteisölliset toimintamallit olisivat täsmälääke tähän. Täällä Oulun seudulla on paljon hyvää, meidän pitää vain nähdä se hyvä ja vaalia ja ruokkia sitä.

 

Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?

Käyn keikoilla, konserteissa, teatterissa ja taidenäyttelyissä. Viimeisimpänä kävin kuuntelemassa Ismo Alankoa ja Oulu Sinfoniaa Madetojan salilla sekä katsomassa Valveella Kenen luonto-näyttelyn. Luen kirjoja, liikun metsässä Riki-koiran kanssa ja kuskaan nuorempaa lasta cheerdance-treeneihin.

 

 Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026?  Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?

Vuonna 2026 Oulu on värikäs, matalankynnyksen osallisuutta edistävä lämminhenkinen kulttuurikaupunki, jossa soi musiikki ympäri kaupunkia ja jossa kaupunkilaiset pääsevät tekemään yhdessä asioita taiteen äärellä ympäri vuoden. Toivottavasti myös keinotekoiset seinät eri instituutioiden yhteistyön esteenä ovat madaltuneet ja ristiinpölytystä tapahtuu puolin ja toisin. Pohjoinen Suomi saa tästä myös pidempi aikaista hyötyä, koska taiteen tekemisen mahdollisuudet tällä alueella kasvavat ja näin työllistävät kulttuurialan toimijoita täällä.

Kuva: Jaani Föhr