fbpx

Viikon kulttuuripersoonamme on Eija Ranta, hailuotolainen liiketaiteilija. Eijan työskentelymateriaalina on ihmiskehon liike ja kokemus liikkeestä. Viime syksystä saakka hän on tehnyt taiteellista tutkimusta ohjaten Hailuodossa eri-ikäisille kuntalaisille liiketaiteen työpajoja, joissa painottuu osallistujien oman luovan liikkeen tutkiminen erilaisten liikeharjoitteiden kautta. “Jokaisen kehon liike on yksilöllinen niin kuin käsiala. Tutkimuksessani se, mitä kehon sisällä tapahtuu sen liikkuessa ja mikä kehoa liikuttaa, ovat tärkeämmässä asemassa kuin se miltä itse liike näyttää.” Eija kertoo.

 

Oulu, yhdessä 32:n muun pohjoisen kunnan kanssa, on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki! Miltä nyt tuntuu, Eija?

Aivan mahtavalta! On hienoa, että Hailuoto on mukana hankkeessa muiden seutukuntien kanssa, ja että kerrankin nostetaan esiin isosti myös pieniä yhteisöjä ja niiden osaamista. Suomalaisen taiteen kenttä on ymmärrettävästi etelä- ja suurkaupunkipainoitteista, koska suurin osa ihmisistä asuu taajamassa. Kulttuuripääkaupunkititteli on aivan loistava mahdollisuus luoda uusia ainutlaatuisia elämyksiä taajaman ulkopuolelle, koska nyt Eurooppa tulee meille!

 

Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?

Minulle se merkitsee ennen kaikkea sitä muutosta, että kulttuuri ja taide hyväksytään olennaisena osana ihmisten jokapäiväistä elämää ja hyvinvointia.

Taiteellisessa tutkimuksessani etsin keinoja, joilla katsoja/ kokija voisi kokea vahvemman yhteyden omaan itseensä ja sen kautta ympäröivään luontoon. Luovuus on ihmisyyden syvin olemus, eikä suinkaan jotain, mitä vain luovat yksilöt toteuttavat. Kulttuuri-ilmastonmuutoksella on kauaskantoisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnissa ja siten koko meitä ympäröivän luonnon hyvinvoinnissa.

 

Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?

Matka kohti juhlavuotta tulee nostamaan esille Pohjois-Suomalaisia tekijöitä ja osaamista aivan uudella tasolla, sekä lisäämään koko alueen yhteistyötä tavoilla, joita emme ehkä osaa vielä edes kuvitella. Se tulee tuomaan ihmisille työtä, tekemistä, kokemuksia ja hyvinvointia, sekä uusia toimintamalleja, joista kehittyy uusia tapoja. Juhlavuoteen valmistautuminen tulee näyttämään konkreettisesti mikä on kulttuurin ja taiteen todellinen arvo, aineellinen ja aineeton.

 

Euroopan kulttuuripääkaupunki -toiminnassa korostuu vastavuoroisuus muun Euroopan kanssa. Mitä voimme oppia toisiltamme?

Varmasti paljon. Kulttuuri tuo erilaisia ihmisiä lähelle toisiaan, ja antaa mahdollisuuden juhlia tapojemme ja kulttuuriemme monimuotoisuutta. Taide yhdistää, luo yhteyksiä ja ymmärryksen tasoja, joihin kielet ja verbaalinen kommunikaatio eivät kykene. Asuessani tai oleskellessani maissa joiden kieltä en ole osannut, olen saanut mahdollisuuksia tutkia ihmisten tapoja elää ja olla yhdessä ilman sanojen merkityksiä. Ne elämän tilanteet ovat opettaneet eniten elämästä ja itsestäni sekä kasvattaneet minua taiteilijana. Vastavuoroisuuden kautta voimme oppia näkemään uudestaan lähelle. Toisen katseen kautta opimme uudella tavalla arvostamaan meitä ympäröivää kauneutta ja ainutlaatuisuutta.

 

Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026?

Eurooppalaisen kulttuurin keskukselta, jossa taide ja kulttuuri ovat erityisasemassa. Ja sen vaikutukset kantavat kauas tulevaisuuteen.

 

Kuva: Aino Väänänen