Viikon kulttuuripersoonamme on Joonatan Hamari. Joonatan on erikoisuuksista ja omasta rauhastaan pitävä oululainen ihminen, joka viihtyy tällä hetkellä kaupunkikehityksen ja kulttuurin rajapinnassa. Viime kesästä lähtien Joonatan on työskennellyt enimmäkseen Kestävä Kaijonharju -hankkeen parissa, mutta teknisesti ottaen hän on freelancer. Nykyiseen tilanteeseensa hän on ajautunut vastaamalla kaikenlaisiin ehdotuksiin enimmäkseen myöntävästi: “Aiemmin toisistaan erillään syntyneet kehityskulut nivoutuvat kierteenomaisesti yhteen ennalta odottamattomalla tavalla. Tätä ovat edesauttaneet useat hienot ja ennakkoluulottomat ihmiset, joille olen tietysti hyvin kiitollinen avusta ja mieluisasta elämänvaiheesta.” Joonatan kertoo.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Just nyt kuuluu oikein hyvää, kun pääsee puuhaamaan niin monenlaista kivaa ja kiintoisaa! Vapaa-aika on melko liukuva käsite, mutta ainakin musisointia, mailapelejä, kaupunkiluontofiilistelyä, yhdistystoimintaa ja käveleskelyä joko ulkona tai hajamielisesti ympyrässä kotona. Todellisuudessa myös liian paljon somessa roikkumista, vaikka sen mielekkyys alkaa olla melko vähäistä. Kun puhelimen jättää toiseen huoneeseen, voi rauhassa köllötellä ja tuijotella esimerkiksi seinää tai ikkunasta avautuvaa näkymää.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Minulle kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee pelosta luopumista sekä ajattelu- ja toimintatapojen murrosta. Uskallusta myöntää oma rajallisuutensa sekä luottaa eri asioita ymmärtävien kykyihin – yhteistyötä, jossa kukaan ei kuvittele olevansa joka alan asiantuntija vaan asioita mietitään oikeasti monipuolisesti merkitystasolla. Yritän opetella tätä aktiivisesti myös itse. Vakiintuneiden kategorisointien rajapinnoilla ja asioita kohtauttamalla synnytetään todella luovuutta sekä oivallisia löydöksiä ja ratkaisuja.
Toisaalta se merkitsee perinteisen kulttuurialan itsemäärittelyn uudistumista: miksi esimerkiksi matkailuala ja liike-elämä käsittävät kulttuurin ja sen voiman usein laajemmin kuin me, jotka ajattelemme työskentelevämme kulttuurialalla? Kulttuuri on vaikuttavaa ja läsnä kaikkialla, missä ihmiset ovat. Kulttuurinen ymmärrys on mittaamattoman arvokasta.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Oulun fyysisessä ympäristössä on yhä valtavasti potentiaalia ja väestössä on todella välkkyä porukkaa. Tekemistä vaikeuttaa – ja toisaalta lisää – otollisten yhteistyökumppanien kulkeutuminen Etelä-Suomeen.
Kaupungin kokoluokka on usein käsitelty mutta kiinnostava näkökulma. Sen lisäksi, että toimijaverkostot ovat inhimillisen kokoiset, Oulussa on jäljellä strategista liikkumavaraa sen suhteen, millaisiin suuntiin alueella kehitytään. Nykyisessä maailmanjärjestyksessä erikoistuminen on menestyksen avain: Oulussa olisi mielestäni tärkeää käydä aitoa identiteettikeskustelua sekä tehdä rohkeita loikkia sinne, missä keskeiset kilpailijamme eivät vielä ole. Jostain syystä muualta kopioimisen tarve on monesti suurta eikä edistyneitä avauksia usein uskalleta tehdä, elleivät Helsinki tai Tampere ulkomaisista suurkaupungeista puhumattakaan ole näyttäneet esimerkkiä. Tähän omanlaisiaan raikkaita poikkeuksia ovat esimerkiksi lupaavasti kehittyvä OuluBot sekä kevyenliikenteen kaistavalot. Haluan alleviivata, että kiinnostavimmat erikoistumisen suunnat eivät välttämättä löydy keskittymällä yksittäiseen vakiintuneeseen kategoriaan, vaan etsimällä tarkasti sellaisten kokonaisuuksien rajapinnoilta, joiden välisiä yhteyksiä kaikki eivät vielä hahmota tai tunnusta.
Vasta-argumentiksi valittamiselleni sopisi, että muuttoliike kuvastaa äänestystä, jonka perusteella pöhinöitsijöille on parempi muuttaa etelään ja Oulun jutuksi jää lyhyen tähtäimen ennustettavuus, vakaus, turvallisuus ja yleisesti hyväksytty mukavuus. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa. Miksi toiveeni olisi viime kädessä muiden omia arvokkaampi? Tärkeintä on, että ihmisille on erilaisia hyviä vaihtoehtoja, joista valita asuinpaikkansa ilman ylimääräisiä esteitä.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Jos kunnianhimo ja taso ovat tarpeeksi korkeita, Ouluun syntyy imua, jota ei halua paeta. Etelässä monet ihailevat jo nyt Oulun seudulla tehtäviä kokeilullisia tai alakulttuurisia asioita, mutta vuonna 2026 arvostamme niitä myös itse ja toimimme niille ravinteikkaana kasvualustana. Luonto ja ihminen kohtaavat yhä suurehkolle suomalaiskaupungille poikkeuksellisella kontrastisella tavalla. Vuonna 2026 kotiseutuhäpeä kääntyy kotiseutuylpeydeksi. Tilaa olla ja elää arvostetaan ja edistetään – turha pahoinvointi vähenee. 2020-luku on Oulun seudun menestyksen vuosikymmen!
Kuva: Juuso Haarala
