fbpx

Oulu2026-kulttuuripersoona: Roosa Yrjölä

Kuvassa tuottaja Roosa Yrjölä keltaisen seinän edessä pinkissä takissa

Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Roosa Yrjölä, 28-vuotias Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus Kultturan tuottaja. Roosa muutti kotikaupungistaan Oulusta Kajaaniin puolitoista vuotta sitten. Kulttuuri on ollut Roosalle intohimon kohde ja tapa elää, mutta varsinainen palo kulttuuritapahtumiin syntyi yläasteella Oulun juhlaviikkojen kesätyöntekijänä. Ennen muuttoa Kajaaniin Roosa työskenteli kulttuuritalo Valveella viestinnän parissa sekä assistenttitehtävissä Oulun Musiikkijuhlilla. Opintojensa loppuvaiheessa Roosa teki rohkean ratkaisun ja päätti hakea nykyiseen työpaikkaansa. Roosa kokeekin jo kainuulaistuneensa hyvällä tavalla reilussa vuodessa.

 

Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?

Mieli on tammikuuta virkeämpi, kevätaurinko paistaa jo ihanasti ikkunoista ja suhtaudun muutenkin optimistisemmin, että päästäisiin keväällä toteuttamaan suunnitellut tapahtumat ja työpajat täällä Kainuussa. Nyt keväällä pääosin opiskelen vapaa-aikana, harrastan joogaa ja rentoutumista ja hengailen säännöllisesti Oulussa.

 

Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?  

Kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee yhteistä sitoutumista ilmastokriisin hillitsemiseen ja ekologisesti kestävään kulttuuriin. Toivon, että se kannustaa etsimään uusia tapoja hyödyntää taidetta ja kulttuuria osana tulevaisuuden ratkaisujen kehittämistä. Haluan katsoa kulttuuri-ilmastonmuutosta etenkin lasten ja nuorten näkökulmasta. Lapsilähtöinen viestintä, lasten ja nuorten osallistaminen ja ympäristöhuolten tunnistaminen on mielestäni tärkeä osa kulttuuri-ilmastonmuutosta. Täällä Kainuussa luontonäkökulma on noussut vahvaksi teemaksi omassa kulttuuriohjelmassamme, jonka lisäksi myös ympäristötaide- ja tunnekasvatuksella on iso rooli taidekasvatuksen kentällä. Toivon, että nämä näkökulmat korostuvat myös teemavuotena.

 

Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?

Muutto Kainuuseen on avannut silmät pohjoiselle kulttuuritarjonnalle, joka on vilkasta, korkeatasoista, innostavaa ja uniikkia. Oulu tuntuu minulle kodilta, jossa on sopivasti kaikkea. Siellä on tilaa tehdä ja kokea mutta myös rauhoittua.

 

Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026?  Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen? 

Oulussa on vilkas ja eläväinen kulttuuritarjonta. Vuonna 2026 taiteentekijöiden potentiaali on tunnistettu, alan toimijoiden keskinäinen verkottoituminen on vahvistunut ja uusia yhteistyökuvioita on syntynyt. Toivon monialaista ja genrerajoja rikkovaa yhteistyötä, ennakkoluulojen karistamista ja rohkeita kulttuurikokeiluja. Vuosien varrella on ollut mahtava nähdä, miten alakulttuuritarjonta on kasvanut ja tekijöitä tullut ruohonjuuritasolle lisää. Toivoisin, että underground-skenekin nähtäisiin pohjoisessa enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Kulttuuripääkaupunkititteli on hieno mahdollisuus Kainuun kulttuurintekijöille rakentaa verkostoja pohjoiseen. Toivon myös, että pohjoisen kulttuurimatkailu vilkastuu ja elämyksiä tullaan kokemaan kauempaakin.

 

Kuva: Petra Karvonen

Yhdessä ruokahävikkiä vastaan

07Kuvassa Heikki Markus kertomassa ruoan kuluttajille yrittäjyydestään viljelijänä ja ruoan tuottajana

Nuoret ja kokeneet kuluttajat yhdessä alan toimijoiden kanssa yhdistivät voimansa teknologian tutkimuskeskus VTT:n järjestämässä ruokahävikkitapahtumassa. Kyseessä on Uusi eurooppalainen Bauhaus -projekti. Tapahtumassa nousi esiin pohjoisen lähiruoan arvostuksen lisääminen sekä loistavia uusia ideoita ruokahävikin vähentämiseksi.

Ruokahävikin määrä Suomessa on puistattava

Finpomin toimitusjohtaja ja maanviljelijä Heikki Markus kertoi, että pelkkää ruokahävikkiä syntyy Suomessa 360 miljoonaa kiloa vuodessa.

Päivän aloitti Tyrnävän kulttuuri- ja vapaa-aika johtaja Elina Huurre, joka kertoi Tyrnävän ja Limingan alueen olevan yksi maailman viidestä high grade-statuksen omaavasta siemenperunan tuotantoalueesta. Näiden kuntien alueelta on peräisin koko Suomen siemenperunan tuotannosta noin 70–75 prosenttia.

Tyrnävän PerunaGalleria 2026 on hanke, joka yhdistää ympäristö-, yhteisötaidetta, tiedettä ja gastronomiaa maatalouteen poikkeuksellisilla tavoilla. Tärkeimpiä vetonauloja ovat tapahtumat ja ilmaperuna-niminen innovaatio.

–Kouluruokailussa otamme huomioon ruokasuositukset, kasvisruokapäivät ja uusiin makuihin ja raaka-aineisiin tutustumisen. Kouluissa on tehty kampanjoita ruokahävikkiin liittyen, esimerkiksi kisailtu miltä luokka-asteelta tulee vähiten hävikkiä ja edellisen viikon hävikkimäärät käydään aamunavauksessa läpi, Huurre kertoi.

Arctic Food Lab nostaa esille Oulu2026-alueen ruokakulttuuria

Oulu2026-hankkeen viestintäpäällikkö Annu Höttönen kertoi tulevan kulttuuriohjelman laajuudesta, arvoista ja Artic Food Lab -projektista. Hän sanoi, että Oulu2026 haluaa olla mukana tuomassa esille alueen luonto- ja taidehelmiä, ruokakulttuuria ja kansainvälisesti kiinnostavia kulttuuritapahtumia. Hän kertoi myös ympäristövastuullisen tapahtumatuotannon oppaasta, joka on tulevaisuudessa kaikkien saatavilla.

–Matkailun odotetaan kasvavan noin 20 prosenttia vuonna 2026, ja tavoitteena on, että Arctic Food Lab -brändi on silloin jo matkailijoille tuttu. Kun he tulevat tänne ja näkevät kyseisen tuotemerkin tuotteessa tai ravintolassa, he tietävät, että kyseessä on paikallisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Leiman käyttöönottaminen ei maksa mitään, haluamme ainoastaan, että hyvä kertaantuu, Höttönen sanoi.

Luovuudella ruokahävikkiä vastaan

Etäyhteydellä mukana oli myös ravintoloitsija Anne Mikkola, joka vastaa Tuba, Rauhala ja Voimala ravintoloiden toiminnasta. Yrittäjä kertoi ravintoloidensa kiinnittävän erityisen paljon huomiota ruokahävikkiin, sen vähentämiseen ja lähialueilla tuotettuihin raaka-aineisiin. Hän kertoo myös, että kasvisruoan menekki on kasvanut jokaisessa ravintolassa.

–Mitä enemmän kasvisruokavaihtoehtoja on tarjottu, sitä enemmän on ollut kysyntää. Ryhmätilauksissa kasvisruoan ja vegaanisen menun kysyntä on kasvanut myös paljon, Mikkola kertoi.

Mikkola kertoi miten he ovat ostaneet kaupasta noin 10 000 kiloa vuodessa hävikkiin meneviä hedelmiä ja kasviksia, mitkä eivät ulkomuotonsa vuoksi käyneet enää kaupan hyllyille. Hyvällä suunnittelulla ravintoloissa voi estää ja vähentää oleellisesti hävikin syntymistä.

–Pitkäaikainen unelmani on järjestää Ouluun hävikkiruokafestivaali ja olen erittäin innostunut sen tarjoamista yhteistyömahdollisuuksista taiteilijoiden kanssa. Hävikkiruoan vähentäminen vaatii kovaa työtä ja luovuutta, Mikkola lisäsi.

Irti perinteisestä konseptista

Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Antti Tenetz toi puheenvuorossaan esiin ruoan, taiteen ja yhteisöllisyyden yhdistämisen. Hän puhui laboratorioista, missä toteutetaan jo keinolihatuotantoa, mutta kyseenalaisti sen eettisyyden ja järkevyyden.

–Taide tuo eri näkökulman asioihin, kun se tuodaan projektin yhteyteen. Ruoka voidaan nykyään irrottaa perinteisestä lautaskontekstista ja tehdä siitä osa tapahtumaa, Tenetz sanoi.

Tyrnävällä lapsuudesta asti tilalla asunut ja maata viljellyt Heikki Markus toi esiin näkemyksiään ruokahävikin lisääntymisestä.

­–Ennen ruokaa tehtiin siksi, että oli mitä syödä. Nykyään kaupat ostavat heviosaston täyteen, koska isompi esillepano on houkuttelevampi. Hävikkiin voi vaikuttaa uusilla innovaatioilla, ostokäyttäytymisellä ja kohtuullistamalla toimintaa, Markus sanoi.

Työpajoissa nuoret ja kokeneet kuluttajat ymmärsivät toisiaan

Paikan päällä tapahtumassa mukana oli myös joukko Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opiskelijoita, jotka olivat valmistelleet tapahtumaan videoita ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Päivään osallistui myös paikallisia vanhemman polven ruokakuluttajia, jotka pääsivät ideoimaan yhdessä nuorten kanssa konkreettisia tapoja vähentää hävikkiä.

Työpajoissa innostus ja todellinen halu vähentää ruokahävikkiä kuului ja näkyi. Puheensorina täytti tilan ja jokainen ryhmän jäsen otettiin mukaan tasavertaisena keskustelijana. Pajojen kokoonpanoissa yhdistettiin iän tuoma kokemus ja nuoruuden luovuus. Tapahtuman järjestäjä VTT:n Anna Sachinopoulou oli hyvillään osallistujien innokkuudesta ja yhteisöllisyydestä.

Ensimmäinen ideansa esittäneen ryhmän ideana oli vähentää kotona olevaa ruokahävikkiä siihen tarkoitetun Älä jää kaappiin -sovelluksen avulla, joka huomioisi mitä kotitalouksien kaapeissa jo on, ja milloin tuotteiden päiväykset ovat tulossa tiensä päähän. Ideassa oli otettu huomioon nykyteknologian hyödyntäminen ruokahävikin vähentämisessä. Toisen ryhmän ideana oli rakentaa Ouluun Ruoan matka -kylä, jossa jokainen koululuokka pääsisi käymään peruskoulun aikana. Kylässä olisi oma ravintola, ruokalaboratorio, kasvihuone tai kasvatuslaatikoita, kauppa sekä villinä ideana oikea lehmä, jota pääsisi lypsämään. Tavoitteena olisi saada lapset ja nuoret arvostamaan ruokaa ja sen valmistusprosessia enemmän. Kylä toisi myös ruokatoimijoita yhteen.

-Jokaiselle luokalle voisi esittää myös hävikkihaasteen, johon tulisi ideoida vierailun aikana ratkaisu. Kylässä lapset pääsisivät työntämään kirjaimellisesti sormensa multaan, ryhmän esittelijät kertoivat.

Kolmas ja viimeinen ryhmä esitteli Koulu2026 -ideansa, jossa pureuduttiin kouluruokailun perinpohjaiseen muuttamiseen. Tarkoituksena olisi, että kouluihin tulisi pohjaruoka, joka olisi kaikille sama, ja jokainen voisi oman ruokavalionsa mukaan ottaa lisukkeita annokseensa.

Työpajojen esitykset ja ideat herättivät innostusta kaikkien osallistujien keskuudessa ja ideoita pidettiin erittäin kehityskelpoisina. Syntyneet ideat olivat jokainen omanlaisensa ja jokaisessa oli otettu huomioon, miten ruokahävikkiä voidaan vähentää pureutumalla yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintatapoihin pitkällä tähtäimellä.

-Päivä oli kaiken kaikkiaan idearikas ja työpajojen esitykset olivat todella innostavia, Sachinopoulou sanoi.

Oulu2026-kulttuuripersoona: Marko Karvonen

Tällä viikolla viikon kulttuuripersoonamme on Marko Karvonen, 52-vuotias innostuja ja innostaja Kajaanista, joka on täysin kainuulainen syntyjään ja sydämeltään. Marko aloitti juuri työn Sotkamon uutena kulttuurituottajana ja odottaa innolla laaja-alaista yhteistyötä kulttuuritoimijoiden kanssa. Karvonen siirtyi Sotkamoon Kainuun ammattiopistosta, jossa olin viimeksi rakentamassa uudenlaista toisen asteen ammatillista koulutusta, Kuhmon TaitoTehdasta. Sitä ennen luotsasin Bio Rex Cinemas -ketjun Kajaanin elokuvateatteria. Marko on myös luotsannut Elokuvan ja median palvelukeskusta ja auttanut alueelle tulevia sekä alueelta nousevia elokuva-, tv- ja muita AV-tuotantoja. Hän on myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan puheenjohtaja.

 

Oulu, yhdessä 32:n muun pohjoisen kunnan kanssa, on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki! Miltä nyt tuntuu, Marko?  

Oulun valinta vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi on myös meille kainuulaisille huikea mahdollisuus. Pohjoinen ulottuvuus tulee esille tässä suuressa ponnistuksessa monipuolisena ja ainutlaatuisena kulttuurikeskittymänä näyttäen. Olemme iloisia, että saamme Sotkamon kuntana olla mukana kehittämässä vuodella 2026 aivan uudenlaisia ja kulttuuritaustasta ponnistavia hankkeita. Jokainen mukana oleva kunta saa nostaa esille omaan osaamistansa ja voimme porukalla näyttää, että yhdessä olemme enemmän.

 

Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?  

Kulttuuri on siitä mainio asia, että se ulottaa lonkeronsa kaikkialle elinympäristössämme. Sen avulla luomme laajoja verkostoja yli eri elinkeinoalojen ja maiden rajojen. Kulttuuri on hyväksytty myös bisnekseksi ja sitä kautta esimerkiksi kansainvälistyminen kulttuurin kautta on entistä luontevampaa. Minulle ajantasainen kulttuuri-ilmasto on yhdessä tekemistä, kaikille mahdollista, laajasti arvostettua, uusia ja rohkeitakin avauksia, elämäntapa, kunnioittamista sekä innostumista ja innostamista.

 

 

Millaisena näet Sotkamon tällä hetkellä? 

Sotkamo on etulinjassa kehittyvien kuntien joukossa. Sotkamossa on paljon osaamista kulttuurin ja taiteen alalla, kuten myös eri elinkeinoaloilla kautta linjan. Täällä puhalletaan yhteen hiileen ja uskalletaan ajatella useista asioita myös eri tavalla – ja juuri se antaa puhtia kehitykseen. Sotkamo mainostaa, että täällä ollaan lomalla 365 päivää vuodessa – ja se tuntuu olevan totta. Hyvällä fiiliksellä, turhia nipottamatta ja toiset huomioon ottaen kehitys kehittyy oikealla uralla ja oikealla vauhdilla. Jo vielä verrattain lyhyen kulttuurituottajan uran aikana olen huomannut, että Sotkamon vahvuus on usko ihmisiin ja se, että kaikille annetaan mahdollisuus tehdä uusia avauksia kaikkia hyödyttäen.

 

Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi? 

Vapaa-aikani kuluu elokuvien ja tv-sarjojen parissa sekä monipuolisesti kirjoja lukien ja kuunnellen. Myös kaikenlaisissa konserteissa käyminen antaa suuresti puhtia. Koira vie minut ulos rauhoittumaan ja lyhyet ja pitkät reissut antavat voimaa ja mielenvirkistystä. Parhaan ystävän kanssa pyöritämme omien töiden ohessa yritystä, jossa teemme erilaisia AV-tuotantoja ja teemme fanituotteita. Harrastan myös tanssia Puumiehet Show -ryhmässä. Ryhmä koostuu keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista miehistä, jotka harjoittelevat ja esittävät esittävää tanssia. Ryhmä on Kainuun Puumiehet ry:n tanssiryhmä.

 

 

Miltä Oulu2026-alueella näyttää ja tuntuu vuonna 2026?  Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen? 

Vuonna 2026 Oulun kulttuuripääkaupunki -alueella on vahva, kansainvälinen ja rohkea kulttuurin kenttä, joka on ulottanut lonkeronsa kaikkialle ja siitä ansionsa saavia on laaja joukko. Pohjois-Suomi on kokonaisuudessaan saanut laajasti näkyvyyttä kansainvälisesti ja se on osaltaan lisännyt tälle alueelle tulevien matkailijoiden määrää. Ja suunta on se, että kulttuuriin panostaminen jatkuu ja kasvaa kaikissa kunnissa.

 

Kuva: Esa Haverinen

Sarjakuvafestivaali nostaa esiin alan konkareita sekä uusia talentteja

Oulun Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja Harri Filppa, taustallaan Emilia Laatikaisen Kadonneet-näyttely.

Oulun Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja Harri Filppa, taustallaan Emilia Laatikaisen Kadonneet-näyttely.

Monessa mukana

Oulun Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja ja sarjakuvantekijä Harri Filppa kertoo keskuksen tavoitteena olevan sarjakuvatietouden edistämisen. Oulun Sarjakuvakeskus on ollut toiminnassa vuodesta 2014 lähtien ja Oulun sarjakuvaseura ry yhdistyksen toiminnassa hän on ollut mukana jo kymmenen vuotta ennen keskuksen avaamista.

–Tämä on pieni yhdistys eli toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluu vähän kaikkea. Tärkeimmät tehtävät ovat kuitenkin yhdistyksen suuntaviivojen ja linjojen vetäminen sekä taiteellisista ratkaisuista vastaaminen.

Sarjakuva-ala on vuosien saatossa kehittynyt paljon eteenpäin. Toiminta on muuttunut järjestelmällisemmäksi sekä alan rahoitusmahdollisuudet ovat vahvistuneet.

Vuoden odotetuin sarjakuvatapahtuma

Vuoden isoin tapahtuma on pian täällä, kun Oulun kymmenes Sarjakuvafestivaali järjestetään 18.–21.11.2021. Pääpaikkana festivaalilla toimii Oulun pääkirjasto ja Sarjasto. Työ ei lopu kuitenkaan festivaalien päättymiseen, vaan Filppa kertoo suunnittelevansa jo vuosien 2022 ja 2023 festivaaleja.

–Ensimmäinen festivaali järjestettiin kädestä suuhun -meiningillä, ja kymmenessä vuodessa on tultu pitkälle. Isoin ero on festivaalien sisällössä ja taiteilijoiden määrässä, joka on melkein kolminkertaistunut. Yleinen mielenkiinto tapahtumaa kohtaa on lisääntynyt ja kansainvälisiä vieraita tulee jo Brasiliaa myöten paikalle.

Festivaalin ensimmäisenä päivänä torstaina 18.11. julkaistaan myös toista kertaa järjestettävän strippisarjakuvan MM-kilpailun voittaja 2021. Kyseisessä sarjassa tekijöille annetaan muutama päivä aikaa tehdä sarjakuva annetusta teemasta. Tämän vuoden teemana on rauha. Filppa kertoo, että aihe julkaistiin Malmöstä striimauksen välityksellä ja mukana aihetta julkistamassa olivat Ruotsista Mattias Elftorp, Tanskasta Peter Snejbjerg ja Suomesta Mari Ahokoivu.

–Teemaksi valikoitui rauha, kun mietittiin ajankohtaisia asioita, jotka vallitsevat maailmalla tällä hetkellä. Teema ei myöskään pakota miettimään maailmanrauhaa vaan jokainen voi miettiä teemaa myös oman rauhan kautta.

Tuomareina toimii kansainvälinen raati, johon kuuluvat Yhdysvalloista Luke Mcgarry ja NAAN, Saksasta Katharina Netolitzky, Brasiliasta Daniel Og ja Suomesta Sami Nyyssölä. Palkintojenjakoa voi seurata myös etänä verkosta. Voittajan lisäksi toiselle sijalle tulleelle sekä yleisön suosikille on luvassa mainetta ja kunniaa.

Tilaa ja mahdollisuuksia uusille tekijöille

Perjantaina festivaalin ohjelmistoon kuuluu nuorille ja tuleville tekijöille sarjakuvapitchaus, missä he pääsevät esittelemään ideoitaan sarjakuvakustantamoille. Viidestä toissa vuonna pichanneista kaksi julkaisevat teoksensa nyt tämän vuoden festareilla.

–Rovaniemeläinen Emilia Laatikainen esitteli ideaansa Kadonneet-teoksesta toissa vuonna tapahtumassa ja viime vuonna se julkaistiin festivaaleilla. Kadonneet-originaalinäyttely on ollut näytillä nyt syksyllä Oulun Sarjakuvagalleriassa Valveella.

Filppa kertoo lauantain olevan sisällöllisesti festivaalien tärkein päivä. Lavaohjelmaa on yhdestätoista puoli seitsemään. Hän lisää, että koronavuoden festarit opettivat sen, että ohjelmanumerot pidetään sopivan lyhyinä. Sisällöllisesti festivaaleilla on Filpan mukaan pyritty siihen, että artistit olisivat tunnettuja tekijöitä, sekä esille nostetaan nykyisiä oululaisia ja pohjoisesta kotoisin olevia tekijöitä.

–Mari Ahokoivu ja Ville Ranta esimerkiksi ovat Oulusta lähtöisin, mutta Mari vaikuttaa tällä hetkellä Kööpenhaminassa ja Ville Helsingissä.

Löytöjä ja verkostoitumista

Lauantaina ohjelmassa on paljon haastatteluita, keskustelua ja erilaisten aihepiirien käsittelyä. Sarjakuvakeidas on myös avoinna lauantaina ja sieltä voi tehdä hienoja löytöjä lukuisten itsenäisten tekijöiden, yrityksien ja yhteisöjen pöydistä. Paikalla on myös tekijöitä, joita voi olla muuten hankalampi tavoittaa, eli paikalle kannattaa tulla.
Lauantaina ilta jatkuu sarjakuvatapaamisen ja Sarjakuvafestivaali-tietovisan merkeissä, jossa palautetaan mieliin asioita festivaalin 10-vuotisesta historiasta.

Sunnuntaina festivaalin jälkimeiningissä järjestetään uudenlainen kokeilu, verkostoitumistapahtuma. Tapahtumassa on tarkoitus keskustella, kuunnella ja halutessaan rohkaistua esiintymään avoimella lavalla.

–Haluamme kerätä vielä ennen kotimatkaa porukan kasaan keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia ilman paineita muiden taitelijoiden kesken. Kuka vaan voi nousta lavalle tai esitellä omia projektejaan hyvällä rennolla fiiliksellä.

Kävijämäärätavoitetta Filppa ei halua asettaa festivaaleille. Pandemia ja sen vaikutukset näkyvät varmasti vielä tänäkin vuonna, ja Filppa sanookin, että tärkeintä on saada järjestettyä hyvä tapahtuma terveysturvallisesti.

–Tärkeintä minulle on muut ihmiset ja yhteisö.

Rohkeita aiheita

Työnsäkin puolesta paljon sarjakuvia lukeva Filppa kertoo, että suomalaisissa sarjakuvissa esiin nousevat yksittäiset tarinat ja suomalainen sarjakuvamaailma on omanlaista, rohkeaa ja massasta poikkeavaa. Oulusta on lähtöisin paljon isoja sarjakuvantekijöitä, mutta Filppa sanoo myös monen jäävän nykyään kotikonnuilleen. Asiaan hän arvelee vaikuttaneen Sarjakuvakeskuksen aktivoituminen sekä nykyiset hyvät etätyömahdollisuudet.

–Suomessa uskalletaan käsitellä asioita rohkeasti ja nostaa vaikeitakin asioita esille.

Sarjakuvateos on Filpan mukaan parhaimmillaan silloin, kun kuvat keskustelevat tekstin kanssa ja toisin päin. Hän sanookin, että ilmaisumuoto yhdistää mielenkiintoisella tavalla kuvittamisen ja kirjoittamisen. Muoti-ilmiöistä ei alalla juurikaan puhuta, ja tyylien ja teemojen vaihtuessa löytyy uusia.

–Esimerkiksi manga alkaa hieman väistyä, mutta sen kautta on löydetty uusia tyylejä. Pinnalla on tällä hetkellä ollut paljon omaelämänkerrallisia teoksia ja olen itsekin kirjoittanut Kuolema meidät erotti-teoksen, joka kertoo leskeksi jäämisestä.

Filppa kertoo, että ohjelmistoa suunnitellessa alan miesvaltaisuuden edelleen huomaa. Hän kuitenkin kertoo, että ohjelmistosuunnittelussa mietitään tarkkaan sitä, että paikalle saataisiin mahdollisimman monipuolinen joukko artisteja.

Sarjakuvafestivaaleja juhlitaan Oulussa 18-21.2021.  Lisää tietoa tapahtuman verkkosivuilta:

Festivaali 18.-21.11.2021 – Oulu Comics Center

“Oulussa uskalletaan ajatella uudella tavalla”, Oulun kulttuurisäätiön hallituksen jäsen Emilie Gardberg

Emilie Gardberg, Master of Arts, toimii Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dekaanina. Hän toiminut aiemmin muun muassa Suomen Lontoon-instituutin johtajana, Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtajana ja Turun filharmonisen orkesterin intendenttinä. Hänellä toimii usean kulttuuriorganisaation luottamustehtävissä. Hän on myös opettanut taidehallintoa ja johtamista vierailevana luennoitsijana useissa korkeakouluissa.

Onko Oulu sinulle tuttu kaupunki?

“Kyllä, pintapuolisesti. Minulla on Ouluun perhekytköksiä, joten olen vieraillut kaupungissa. Olen myös ollut tekemisissä työn puolesta oululaisten kanssa, erityisesti Lontoon aikoina.”

Millainen kuva sinulla on Oulusta?

“Oulussa uskalletaan ajatella uudella tavalla. Oulusta löytyy suuren toimijan laajuutta mutta myös paljon luovuutta pienessä ja suuressa mittapuussa. Oulusta löytyy hauskoja persoonia ja roppakaupalla luovuutta.”

Millaisin ajatuksin lähdet mukaan säätiön hallitukseen?

“Koen, että on todellinen etuoikeus olla mukana Oulun kulttuurisäätiössä. Olin mukana Turun kulttuuripääkaupunkivuodessa Turun musiikkijuhlien kautta. Se oli rikkain ja työntäyteisin vuosi urani aikana. Hurmoksen määrä ja imu kaupunkiin oli mieletön. Vuosi heijastui laajasti ympäröivään alueeseen, verkostot kasvoivat ja yhteistyö, luottamus ja osaaminen lisääntyivät. Unelmoin, että Ouluun syntyy yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden aalto.”

Millainen merkitys sinun mielestäsi Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelillä on Oululle?

”Kulttuuripääkaupungin asema tuo paljon positiivista ja konkreettisesti resursseja. Osaajia jää ja virtaa kaupunkiin eri tavoin kuin aiemmin. Kyseessä voi olla kertaruiske, mutta jos suunnittelemme ja toteutamme tulevat vuodet viisaasti, jää alueelle pitkä jatkumo uutta toimintaa ja pysyviä perinteitä.”

Mitä sinä tuot mukanasi säätiön hallitukseen?

“Tuon mukanani korkeakoulumaailman ja sen laajat verkostot. Minusta taide on ammatti ja elämäntyö, johon jokaisella pitää olla halutessaan mahdollisuus. Pidän myös esillä jatkuvuutta ja yhteistyön merkitystä, jotta niiden hyöty ei jää saamatta. Lisäksi työni ja kokemuksieni kautta tuon kansainvälisiä kumppanuuksia ja osaamista kulttuuriviennin rakentamisesta.”

Miten vietät vapaa-aikasi?

“Harrastan musiikkia ja käyn paljon teatterissa, elokuvissa ja konserteissa. Rakastan valtavasti ruoanlaittoa, erityisesti, kun saan antimia omasta maastani ja luonnosta. Sen mahdollistaa kotini maaseudulla. Siellä on rauhaa.”

Lue myös tiedote Oulun kulttuurisäätiön nimeämisestä:

https://www.oulu2026.eu/uutiset-fi/oulun-kulttuurisaatio-sai-hallituksen-puheenjohtajaksi-nimettiin-risto-ruohonen/